Keskikesän touhuja

Moro taas!

Toivottavasti juhannuksesi oli onnistunut, mulla ainakin oli! Olimme mökillä ja mulla oli siellä kavereita. Konsti onkin teille jo tuttu, taas vähän leikittiin.

Sitten oli pari isompaa kaveria. Meitä vähän jännitti, kuten kuvasta näkyy.

  

Oikealla on Bella, joka tykkää puhua usein ja kovaan ääneen. Vasemmalla on Lyyli-belkkari, joka oli ammatiltaan poliisikoira. Nyt tämä entinen räjähteiden etsijä nauttii kotikoiran päivistä. Kaunis ja kiva kaveri! Ehkä vähän hölmö kuitenkin, kun tiputti aina pallonsa veteen ja tuijotti sitä sitten niin kauan että joku sen nosti. Ja sitten Lyyli nakkasi sen uudelleen pohjaan. 

 

Sen verran lämmintä oli, että aina välillä kävin vähän vilvoittelemassa. Olen muuten ainoa tuosta porukasta, joka ihan omaksi huvikseen lilluu järvessä.

 

Uutena lajina kokeilin kajakkia. Siinä oli ihan hyvä istua  kyydissä, muttei mamma ottanut mua mukaan lenkille kuitenkaan. Odottelin sitten laiturilla.

 

 

Tänä kesänä olen ollut muutaman kerran veneessä ja nyt pääsin taas mukaan. Mukavaa menoa!

 

Sellaisia juhannuspuuhia mulla oli. Mamman kanssa istuttiin yöllä rantakivillä ihailemassa maisemaa. Näistä hetkistä painuu tassunkuva sydämeen ikuisiksi ajoiksi.

 

Hämänheilutus Sinulle!

Valuvika

Aika usein minulta kysytään, mitä toiselle silmälleni on tapahtunut. Vastaus on, ettei mitään, olen syntynyt tällaisena. Tai melkein; lääkäri vähän paranteli minua pienenä.
Tässä olen juuri tullut mamman luo. Älkää välittäkö tuosta mammasta.

Mamma tuli kasvattajani luo katsomaan pentuja. Hurmasin hänet heti; muut pennut vilistivät ympäriinsä, mutta minä kiipesin mamman syliin ja painoin tiukasti kuononi hänen kaulaansa vasten. Ja niin sain oman kodin!
Mamma vei minut heti lääkäriin ja sain diagnoosin: mikroftalmia eli pienisilmäisyys. Eipä tuo pentunakaan tahtia haitannut...

Näissä kuvissa silmälle ei ole tehty vielä mitään. Se olisi kuitenkin pitemmän päälle ollut hankalaa, koska avonaisten luomien väliin olisi aina mennyt kaikkea ryönää ja se olisi tulehtunut. Niinpä lääkärini Sanna Elfving leikkasi silmän. Hän poisti sieltä kaikki silmän rakenteet, joita oli kehittynyt ja ompeli luomet kauniisti yhteen. Hän kertoi, että silmä oli niin pieni, että sitä olisi pitänyt etsiä mikroskoopilla. Jäljelle jääneen silmänkin hän tietysti tutki ja totesi, ettei kyynelnestettä erity ihan normaalia määrää. Niinpä olen koko ikäni saanut monta kertaa päivässä kosteustippoja ja niiden lisäksi kolmena päivänä viikossa Optimmune-lääkettä tulehdusta estämään. Ja hyvin on Sanna työnsä tehnyt, koska vielä näin 8-vuotiaanakin silmäni voi erittäin hyvin.

Mutta olinpa aika hurmaava ennen operaatiotakin!

Retkipäivä

Olipa tänään kiva päivä!
Aamulla mamma alkoi höpistä eväistä ja pakkasi reppuun makkaraa ja kaikenlaista muuta, mikä ei minun kirsuani kiinnostanut.

Sitten hypättiin autoon ja huristettiin pieni pätkä. Ja sitten tiesin jo missä oltiin!

Siikaneva on Pirkanmaan suurin yhtenäinen soidensuojelualue, ja olen käynyt siellä jo monta kertaa. Eikun menoksi!

Pitkospuita on kiva tepsutella, ja kun olen tosi kiltti, saan juosta irrallaan. Kipaisen heti mamman luo, kun kuulen lyhyen vihellyksen. Ja mamma sanoi, että olen kuin paimenkoira, kun palasin aina takaisinpäin kurkkimaan, että tuleeko kaikki varmasti. Välillä kävin jopa laskemassa koko porukan.

Välillä polku sukelsi metsään ja siellä oli hienoja puita.

Makkaroiden vuoro oli nuotiopaikalla, josta oli hieno näköala nevalle.

Kunnon tauon jälkeen lähdettiin tietysti paluumatkalle. Pehmeässä rahkasammalessa otin virkistävän kylvyn.

Aika iso mänty oli katkennut.

Olin kyllä aivan poikki tämän reissun jälkeen. Joten nyt iltaruoan jälkeen nukun kuin uppotukki.

Hännänheilutus Sinulle!

Kotielämää

Ajattelin kertoilla näistä arkipuuhista, joita kotona ollessa elämään kuuluu.

Tärkein juttu on noutaminen. Se on parasta cockerimaista puuhaa mitä tiedän! Mamma on kuulemma saanut oppinsa edellisen cockerinsa kanssa upealta spanieli-ihmiseltä, Juha Tuomaselta. Olen hänelle kiitollinen, vaikken ole tavannutkaan, hyvin on mamman opettanut.
Minä noudan lähinnä hanskoja; aina yhtä käytännöllinen mamma halusi sellaisen esineen, joka kulkee helposti mukana taskussa.
Joskus mamma tiputtaa hanskan vaivihkaa lenkillä, joskus taas mennään pellolle ja istun odottamassa kun lapset käyvät viemässä hanskat minne sattuu. Ja joskus treenataan kentällä suuntiakin.
Tässä ei voi kuin todeta, että hyvin on homma hanskassa! Odotan käskyä aina aivan tärppänä:

Ja kun palautan hanskan (joskus kunniakierroksen kera) mammalle, on olemus ihan erilainen. Olen niin ylpeä osaamisestani!

Noutamisen jälkeen onkin hyvä vähän vilvoitella.

Aina välillä me käydään lenkillä ihmislasten leikkipuistossa, mikä on tällaiselle ex-agilityharrastajalle hauska paikka. Mamma yleensä jemmaa nameja ympäriinsä ja saan sitten etsiä niitä. Ja voi siellä toki leikkiä niissä härveleissäkin. Ja kun joku kuitenkin ihmettelee, miten koira voi olla leikkipuistossa, niin kerron nyt senkin että me asutaan niin maalla, että ollaan kutakuinkin ainoat leikkipuiston käyttäjät. Ja jos joku on sattunut sinne samaan aikaan, on se ainakin toistaiseksi tarkoittanut lisää rapsutuksia.

Ja kun kerran maalla asutaan, käydään aika usein heppoja moikkaamassa. Itseasiassa me käydään siellä niin usein, etten viitsi joka kerta edes munkkia syödä.

Muuten sitten puuhastellaan kotosalla. Auttelen kasvimaalla aina kun ehdin.

Puuhommiakin riittää...

Tässä muutamia meidän arkipuuhia. Onneksi välillä on aikaa vain chillailla.

Hännänheilutus Sinulle!

Mökkeilyä

Kylläpä on ollut hulinaa tämä mökkielämä! Heti aamulla veneiltiin tuonne Toiselle Rannalle.

Siellä olikin taas pieni riiviö"serkkuni" Konsti. Pitihän sen kanssa vähän leikkiä.

Mamma halusi ottaa kesäkuvia, mutta mua alkoi vain virnistyttää.

Mutta osaanhan mä olla tosi kauniistikin. Joskus. ☺

Ja toki näin kuumalla on pakko välillä pulahtaa järveen. Kyllä nuo ihmislapsetkin viihtyivät vedessä. Kasvaakohan niille evät?

Kukkiakin on jo yhtä paljon kuin yleensä juhannuksena! Kuvassa kaverina Konsti.

Hännänheilutus Sinulle!