Kerronpa nyt millaisen aamutreenin tein lenkillä.
Ensin mamma istutti minut polulle ja lähti itse hanskat mukanaan metsään. Tätä voi joutua alussa harjoittelemaan erikseen, että koira todella pysyy paikallaan. Minulle tämä on tuttua touhua ja istun kuin tatti vaikka olenkin innoissani.
Vihdoin mamma tulee takaisin, näyttää kädellään suunnan ja sanoo: "Etsi!". Ja minä kiidän matkaan häntä vimmatusti heiluen.
Löydettyäni hanskan kiikutan sen mammalle. Mamma aina kiittelee ja silittelee ensin minua. Hän on opettanut jo lapsillekin, että ensin otetaan vastaan koira, sitten vasta esine jota se tuo.
Ja sitten toista hanskaa etsimään! Se on paras palkinto, että saa jatkaa töitä. Mamma laittaa nuo hanskat yleensä eri suuntiin ja suunnilleen parinkymmenen metrin päähän lähtöpaikasta.
Ja löytyihän se toinenkin.
Pääsinpäs etsimään vielä kolmannenkin! Mitä enemmän, sen parempi...
Sitten löytö mammalle ja kehuja kuuntelemaan.
Viimeisen palautuksen jälkeen saan aina namipalkan, kun kerran uutta etsittävää ei enää ole palkaksi.
Tämä oli meidän yksi treenimuoto. Toivottavasti joku innostuu kokeilemaan, koska rodunomainen työ pitää cockerinkin iloisena ja rentona.
Hännän heilutus Sinulle!
