Moro!

Ehtipä vierähtää melkoinen tovi sitten viime kirjoituksen! Syksyllä on niin hurjasti kaikkea puuhaa, ettei tassut ehdi näppäimille. Tässä tämän viikonlopun touhuja.

Lapset halusivat haravoida ison lehtikasan, johon he hyppivät keinuista. Sellaiseen projektiin tarvitaan luonnollisesti pätevä työnjohtaja.

Mutta hetkinen! Kirsuuni tunkee jostain tuttu tuoksu...

Hah! Taisi mamma taas järjestää nenätyötä meikäläiselle.

Slurp! Löysinpäs!

Sillä välin kun lapset nauttivat lehtikasasta, kuurasi mamma auton sisältä ja ulkoa. Ja pitihän sielläkin käydä työn laatua tarkkailemassa.

Ja toki me ollaan lenkkeiltykin. Ja pellolla tehtiin vähän noutohommia. Käskyn odottaminen on aina yhtä jännää.

     Löysin!

Yksi hauska puuha on vielä pakko kertoa, nimittäin perunannosto. Oli aika metkaa tarkkailla löytävätkö lapset ja mamma kaikki potut.

Kaikki ei kuitenkaan aina ole helppoa ja kivaa. Eräänä iltana mamma ihmetteli mihin se meidän Rontti-kissa oli hävinnyt. Se tuli iltapalalle, mutta katosi sitten. Mamma kurkki nojatuolien ja sohvan alle, tarkasti saunan ja pyykkikoneen. Kissaa ei vain löytynyt. Minä yritin kertoa mammalle, että tiedän sen vihulaisen piilopaikan, mutta mamma ei heti kuullut vinkumistani. Ihmisillä on kyllä onnettomat nenät ja korvat! Vihdoin mamma tuli luokseni voivotellen, että onko mahani sekaisin kun pyydän ulos. Ulos en halunnut, vaan mökkiini nukkumaan. Se vain oli jo varattu!

Siellä se pahuksen katti torkkui tyytyväisenä ja minä jouduin pötköttämään lattialla. Onneksi mamma oli juuri samana päivänä ostanut minulle uuden petin, jonka hän vain raahasi sisälle ja minä pääsin siihen nukkumaan.

On muuten iso ja pehmeä uusi peti!

Hännänheilutus Sinulle!