keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Uuvuttava helle

Moro taas!

On tämä kesä kiireistä aikaa, ei ehdi blogia päivitellä eikä edes päiväunia nukkua. Tavallisesti tarvitsen kunnon kauneusunet aamupäivän ulkoilun jälkeen, mutta näin hyvillä keleillä kukaan ei ole hetkeäkään sisällä. Olen siis nukkunut milloin missäkin.


Kuten laiturilla.



Mustikkametsässä.


Portaanpielessä. Eipähän kukaan pääse livahtamaan ohi.



Lasten uimatauolla laiturilla.



Ja taas mustikkametsässä.



Hetken ehtii torkahtaa silloinkin, kun vesihiihtäjä odottaa köyden kiristymistä.

Tässä viimeisessä en nuku, mutta minut on juuri herätetty kesken unien. Jostain syystä mamma aina haluaa ottaa kuvia, kun lapset ovat nukahtaneet.



Hännänheilutus Sinulle!

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Aivojumppaa

Moro!


Ajattelin esitellä lelujani, jos vaikka joku saisi idean vaikkapa koiransa synttärilahjaksi. Nämä lelut on siitä kivoja, että niistä löytyy ruokaa! Itseasiassa aamuruokani syön tällaisesta sokkelosta:


Tässä ei ole nyt kuin pari namua esimerkin vuoksi, mutta aamuisin mamma laittaa sinne ruokaa muutamassa erässä. Ja sitten kimppuun!


Mä käytän tassuavusteista kippausmenetelmää, se on nopea ja tehokas. Sitten pitää vain etsiä suihinsa ympäriinsä sinkoilleet ruoat.



Mamma tietää, että jos mulla ei ole tarpeeksi tekemistä, alkaa mun ajatukset pyöriä ihan liikaa ruoan ympärillä. Siksipä mulla on tällaisia leluja, jotka pistävät vähän miettimään.


Tuohon saa noita sinisiä tötsiä lisääkin, mutta on tässä tekemistä näinkin. Tötsään laitetaan nameja, ja ne pitäisi saada sieltä ulos. Tassu apuun!


Tuo on vaan aika hankala: jos sitä räppää tassulla liian lujaa, se alkaa pyöriä niin vinhasti, ettei namit ehdi edes tippua.



Monesti yritän saada tötsän irti ja viedä sen mukanani, muttei se irtoa. Eikä sitä saa hampailla pyörimäänkään.


Onhan mulla näitä perinteisiä pallojakin:


Tämä on aika haastava, koska namit eivät pääse suoraan reiästä ulos. Tätä ei ole kiva pelata sisällä, koska pallo on kovaa muovia ja kolisee ikävästi lattialla.

Tämä toinen taas on mukavan pehmeä sisäpalloksi. Ja helppo!



Joskus on kiva kun nameja vaan ropisee.


Sitten on toivottavasti monille tuttu klassikko: Nina Ottoson.


Näitä on muutama erilainen ja kaikki on tosi hauskoja.

Yhden lelun jemmasin naapurin ojaan ja siirtelen sitä aina lenkeillä paikasta toiseen.



Tällaista tällä kertaa.

Hännänheilutus Sinulle!