Tänään patikoitiin vähän pitempi metsäretki. Siellä oli kulkenut hirviä, ja heti aluksi löysin lumen alta herkkuapajan.
Nam! Hirven papanat on herkkua, kannattaa maistaa!
Aterian jälkeen voikin vähän pusutella mammaa. 😆
Tuossa metsässä on upeita kallioita, missä on mukava kiipeillä.
Mihinkään ei ollut kiire, joten välillä vain istuttiin ja kuunneltiin korppien höpötystä. Ne rakensivat pesää tuohon lähelle ja ilmeisesti siellä neuvoteltiin kaapin paikasta.
Ihan kuin lumen alla olisi tuoksunut joku. Nyt äkkiä kaivamaan!
Äh, mitään kivaa ei löytynyt. Täytyy sitten syödä vähän lunta.
Tälläkin reissulla oli mukana myös kotitiikeri. Alan epäillä, että se luulee olevansa koira. Se kulkee mukana lenkeillä ja tulee luo kun mamma kutsuu.
Hännänheilutus Sinulle!
