Duunarin elämää

Moro!

Nyt se sitten alkoi: eilen oli ensimmäinen työpäiväni koulukoirana.
Vähän jännitti aamulla...

Työpaikkani on iso yhtenäiskoulu Akaassa. Mamma opettaa 5.luokkaa jossa on 28 oppilasta, ja siinä luokassa minäkin työskentelen.

Eilen olin valvontatehtävissä, kun oppilaiden piti kaataa puita teknisen työn hirsimökkiä varten.

Luokassa kuljeskelen ympäriinsä siliteltävänä, se on ehkä tärkein tehtäväni. Joillakin tunneilla mamma antaa oppilaille jonkun tehtävän, joka pitää tehdä itsenäisesti ja tarkistaa. Sen jälkeen saa minulta tassuläpyn ja minä saan namin. Meikäläinenkin osaa sen verran laskea, että jos jokainen tosiaan tekisi niitä tehtäviä, saisin helposti satakin namia päivässä. Ei huono! Harmi vain, etteivät kaikki vaivaudu tekemään hommia. Aion alkaa vähän  patistelemaan heitä.
Toisaalta olen kyllä itsekin torkkunut välillä...

Oppilaat ovat minusta aika tohkeissaan ja koulun 825 muuta oppilasta ihmettelevät kun kuljen pihan poikki. Suurin osa haluaisi tulla tutustumaan ja jotkut sanovat haluavansa vaihtaa meidän luokkaan.

Tänään kävin rehtoriakin tapaamassa. Mukava tyyppi, mutta olin iltapäivällä jo aika väsynyt.

Tällaisia ovat ensimmäiset kokemukset duunarin arjesta. Kerron lisää kun kokemusta karttuu.

Hännänheilutus Sinulle!

Lomahaipakkaa

Wuf!

Tänään alkoi virallisesti syysloma. Tulimme jo lauantaina mökille, mutta vasta tänään kävimme tarkistamassa onko ranta paikoillaan. Olihan se.

Mamman on tarkoitus tämän viikon aikana treenailla tuota rescue-Liliä, kun se ei anna hoitaa turkkiaan tai leikata kynsiään. Eikä se kyllä osaa poseeratakaan!

Lenkkeiltiin rannasta metsän kautta pellolle, jossa oli hirveästi hirvien jälkiä. 

Yritettiin Lillukan kanssa nuuskutella, mutta yhtäkään hirviötä ei näkynyt. Kuraa sitäkin enemmän.

Juuri kun oli tultu metsästä, kuulimme että Harri-enoni oli tullut kavereidensa kanssa taas testaamaan sähkölentokone FlyNanoa rantaan. Pitihän sitä lähteä vielä katsomaan.

Minä jo huolestuin lähestyvästä ruoka-ajasta ja kiersin huomattamassa asiasta kaikille.

Eiköhän tuo Pullukkakin opi pian poseeraamaan, kun mamma sitä koko viikon kuvaa ja minä näytän mallia.

Tänään oli niin paljon kaikkea puuhaa, että nyt olen aivan rättiväsynyt. 

Hyvää yötä ja hännänheilutus juuri Sinulle!

Syksyn tuntua

Wuh!

Tänään käytiin taas pitkästä aikaa sellaisella metsälenkillä, joihin ehdin vuosien ajan tottua. Lapset kiikuttivat hanskoja etsittäviksi ja minä nuuskutin häntä viuhuen niitä hakemassa.

Tätä minä olen kaivannut! Ei ole ollenkaan sama jolkottaa aamuhämärissä mamman kanssa tuo lenkki. Sellaisesta hötkyilystä tulee vain kärttyiseksi. Mutta tällainen kiireetön puuhastelu rentouttaa niin, ettei koko päivänä tarvitse haukkua olemattomia tai murista pienille vihreille miehille.

Ei tämä uusi arki vieläkään tunnu kovin kivalta. Selviän kyllä, mutta usein mamma myös huokailee, että haluaisi ehtiä hoitamaan minua paremmin. Mamma kun näkee, etten ole kovin onnellinen haukkuessani ilman syytä.

Aamun lenkin jälkeen olin kyllä niin onnellinen kuin cockeri voi olla. Ja sen verran väsynyt, että otin pienet nojatuolitirsat.

Hännän heilutus Sinulle!

Elämänmuutos

Hau!

Elämäni on muuttunut: mamma palasi työhönsä. Olin parivuotias kun hän jäi kotiin, joten en muistanutkaan että elämä voi olla tällaistakin.
Aamuisin herätään mamman kanssa ennen kukonlaulua ja hiippaillaan ulos. Sitten juostaan kotipihalta metsäpolulle ja kirmataan parin kilsan lenkki. Aiemmin siihen kului lasten kanssa helposti tunti jos toinenkin, mutta nyt sieltä palataan vartissa.

Onneksi mamma tulee joka päivä takaisin kotiin ja ehditään puuhailemaan kotipihallakin. Kuitenkin jo näiden kolmen viikon aikana minä olen muuttunut.

Cockereitten fb-ryhmässä on ollut viime aikoina aika monta kysymystä erilaisiin käytösongelmiin liittyen. Me siis päätimme mamman kanssa kerätä huomiomme tähän, jos vaikka joku saisi niistä apua.

1. Terveys
Jos vaikka korvakarvani ehtivät kaavaa liian pitkiksi, tulevat korvani heti kipeiksi ja minusta  tulee äreä. Jos ei ole varma parhaan ystävänsä terveyden tilasta, kannattaa uhrata aikaa ja rahaa ja käydä hyvällä eläinlääkärillä.

2. Aktivointi
Isoin muutos näiden viikkojen aikana on ollut nenätyöskentelyn väheneminen. Yleensähän saan etsiä mamman piilottamia hanskoja joka päivä. Tässä on muuten tärkeää huomata, että hanskat nimenomaan piilotetaan, eikä heitetä. Kaikenlainen heittäminen ja päätön noutaminen vain nostaa vireystasoa ja lisää stressiä, joten niitä ei kannata harrastaa.
Nyt kun olen päässyt vähemmän töihin, olen keksinyt tekemistä itse. Mamman mielestä kenkien ja sukkien omiminen ja niiden vahtiminen murinan tehostuksella ei kuitenkaan ole toivottavaa käytöstä. Eikä mamma erityisemmin arvosta uutta intoani haukkua kaikille kuulemilleni (ja pakko myöntää: välillä keksityille) äänille.

Kokonaisuutena minusta on siis parissa viikossa tullut muriseva ja haukkuva sekä erittäin reaktioherkkä maanvaiva.

3. Lepo
Vaikka riittävä liikunta ja varsinkin nenätyöskentely on tärkeää, ei lepoakaan saa unohtaa. En minä ainakaan nuku kun olen yksin kotona. Tai en ainakaan koko aikaa. Mamma laittoi minulle toisen petin samaan makuuhuoneeseen missä muutkin nukkuvat, joten saan olla heidän kanssaan yölläkin.

Tänä aamuna mamma heräsi taas vähän aikaisemmin jotta ehti tehdä pari hanskanetsintää kanssani aamulenkillä. Vähitellen on tavoitteena löytää sellainen aktivoinnin määrä, että ylimääräinen haukkuminen ja tavaroiden kanssa jekkuilu loppuu.
Minä toivoisin mammalle lottovoittoa, että saataisiin sylitellä kaiket päivät.

Hännänheilutus Sinulle!

Penkkiurheilua

Oltiin Ratinassa katsomassa bike trialin SM-kisoja. Olipahan taitavia kavereita pyörillä! Ihmisserkut olivat myös kisaamassa ja mitalikahveja saadaan pian juoda!

Oli oikeastaan tosi kuuma, joten meikäläinen keskittyi lähinnä köllöttelyyn. Tosin vähän väliä joku tuli rapsutteleen ja sanoi söpöksi tai ihanaksi. Minkäs minä sille voin, että olen vastustamaton? 😉

Kuumaan päivään kuuluu tietenkin jäätelö. Sain lurppia kaikkien kipot, mutta sponsorirahaa ei ole näkynyt, vaikka tuo kuva voi vähän siltä vaikuttaakin.

Huomenna taas mökille.

Hännänheilutus Sinulle!

Lomailua

Olen lomaillut mökillä jo viikon. Leppoisaa on ollut ja välillä tosi kuumakin. Onneksi järvi on ihan rannassa, niin pääsee välillä uimaan.

Tällä mummun ja vaarin rescue-Lilillä on erittäin työllistävä vaikutus. Ja tosi hassut korvat. Mamma treenaa Lilin kanssa niin, että kutsuu sitä nimeltä ja kun Lili katsoo, se saa namin. Lilille ei kelpaa kuin juusto, joten goudaa kuluu. Ja minä tietysti näytän esimerkkiä vieressä ja saan joka toisen juuston palan. Nykyään Lili ottaa jo namin mamman kädestä, joten edistystä tapahtuu.

Lili on suloinen hupsuine korvineen, eikö vain? Mamma on diagnosoinut siinä olevan skyenterrieriä ja katalonianpaimenkoiraa. Lili nimittäin paimentaa kovin mielellään kaikkea mikä liikkuu. Se on vähän ikävää, koska se tekee sellaisen paimennustökkäyksen takaapäin jalkoihin. Hankalinta on sisäsiisteys tai siis sen puute. Jos jollakin on ideoita, niin niitä otetaan erittäin mielellään vastaan!

Aika on kulunut nopeasti, paljon on puuhasteltu rannassa. Ja vähän on soudeltukin tuolla takana näkyvällä Peltijollalla.

Minä en veneessä hötkyile, mieluummin otan nokkaunet.

Mamma tykkää ottaa kuvia, joten joka ilta lasten nukahdettua me hipsitään vielä rantakiville kuvaamaan.

Hännänheilutus Sinulle!

Mökillä

Huristeltiin tänään mökille pitkästä aikaa. Vesi oli vielä aika kylmää, 8 asteista, mutta piti silti käydä vähän plutimassa.

Hauskinta oli, että siellä oli uusi koirakaveri. Matte ja Husse alias Mummu ja Vaari adoptoivat Romaniasta Lilin.

Lili on vielä kovin arka, mutta koska minä olen niin viksu ja vilmaattinen, hän tuli kyllä minua tervehtimään.

Joskus me cockerit kuullaan kommentteja korvistamme, mutta Lilin korvat ovat ihan omasta sfääristään!

Eiköhän meistä vielä kavereita tule.
Mammankin kylkeen ehdin.