Vanhuus ei tule yksin...

Moro pitkästä aikaa!

Tänään oli kurja aamu: ensin mamma työnsi jotain purkkia alle kun kävin aamupissalla. Sitten jouduin autoon ilman aamupalaa. Ja sitten karu totuus valkeni: minut vietiin lääkäriin. Ja siellä odotettiin...

Mamma kertoili sitten lääkärille, että olin alkanut pissailemaan aamuisin sisälle. No joo, jos nyt ihan muutaman kerran. Kun on vaan pakko.
Lääkäri ensin kopeloi joka puolelta ja kertoi imusolmukkeiden olevan normaalit. Sitten hän kuunteli sydämen ja keuhkot; kaikki kunnossa. Mutta sittenpä minut kellautettiin selälleen palkkityynyjen väliin ja lääkäri kasteli mahani ihan litimäräksi. Ja sitten siinä liikuteltiin jotain pyörylää, mutta onneksi ei sattunut yhtään.
Ja sieltä löytyi se, mitä mamma oli jo epäillytkin: reippaasti suurentunut eturauhanen. Se siellä painaa virtsaputkea ja saa aikaan pissapakon.

Onneksi tähän vaivaan on lääkkeet. Testosteronia blokataan nyt pois, minkä pitäisi saada eturauhanen taas pienenemään. Saa nähdä mitä muita vaikutuksia sillä on. 😨
Lisäksi pitää syödä antibioottikuuri, kun siellä on myös tulehdusta. Näillä mennään joulua kohti!
Mamma siellä ihmettelikin, miten me aina ollaan siellä juuri ennen joulua. Viime vuonna oli se kasvohalvaus ja sitä ennen elämäni ainoa korvahässäkkä. Mutta Hakametsän Eläinlääkäriasemalla on kiva käydä joulun aikaan, koska siellä saa glögiä ja piparia ja koirat saa pienen lahjapussukankin mukaan. Mieluummin silti olisin käymättä...

Koiran päiviä

Sellainen oli taas tänään. Tiedättehän sellaiset päivät, jotka ovat niin hyviä, että voi illalla kellahtaa umpionnellisena nukkumaan?

Aamulla ensin lenkille. Pakkasta ja lunta. Paljon jäniksen jälkiä (ja papanoita) sekä hanskojen noutamista. Remmiä ei ollut edes mukana, nameja sen sijaan reilusti.

Juuri sopivan pitkä patikka, etteivät tassut vielä palelleet. Ja hetken ehti istahtaakin yleisellä nenänniistotauolla. Meikäläinen ei nestuukeja kaipaa...

Hetken ehdin vain sisällä köllötellä, kun seurasi päivän kohokohta: Mari Kaukanen tuli hieromaan minua!

On siinä taitavakätinen hieroja! Tällainen vanhuskin tuntee olonsa varsin vetreäksi käsittelyn jälkeen.

Kyllä taas tassu nousee kevyesti! Ja jotta päivä todella olisi huipputasoa, sain järsiä luuta Pikku Kakkosen aikana. Minulla kun ei noitakaan pyöri vapaasti saatavilla.

Toivottavasti Sinullakin oli hyvä päivä! Ja vaikkei olisikaan ollut, niin huomenna voi olla. 😊
Hännänheilutus Sinulle!

Lunta!

Ja pakkasta myös!

Meidän talossa on aika räkäinen tunnelma; mamma ja lapset on flunssassa. Kuopus kantoliinassa käytiin kuitenkin aamulenkillä. Ja olipahan upea ilma!

Muutama hanskan nouto ja metsäkävelyä auringossa, sillä reseptillä tämä snaapeli torkkuu rauhassa iltapäivään.

Pysykäähän lämpiminä ja nauttikaa ulkoilusta!

Hännänheilutus Sinulle!

Vaikea paikka

Moro taas!

Tätä postausta me on pähkäilty mamman kanssa jo pitkään. Minun mielestäni asian voitaisiin antaa olla, mutta mamma on eri mieltä. Hän sanoi, että joku saattaisi saada vinkkejä ja lohtua ja ehkä joku osaisi neuvoa meitäkin.

Kuten te kaikki tiedätte, minä olen persoonallinen ja hurmaava Tahvo. Mutta. Minä myös joskus murisen. Suorastaan ärähdän. Resurssiaggressiivisuudesta yleensä puhutaan.
Huh! Nyt se on sanottu.

Pitäisi varmaan liittyä johonkin vertaistukiryhmään ja opetella sanomaan:  "Hei! Minä olen Tahvo ja olen resurssiaggressiivinen."

Mamma sanoo, että sen huomasi jo pentuna, nyt kun jälkiviisaana ajattelee. Samassa taloudessa asui silloin myös vanha kultainen noutaja ja varsin härö englannin springerspanieli. Jos olin jossain huoneessa ja kultsu könkkäsi kohti, saatoin pikkuisen kurahtaa.
Leluja vahdin myös ja herkkuja. Samoin tykkäisin omia ihmisiä ja hätistää muut pois.

Onneksi en ole mamman ensimmäinen cockeri, joten hän on selvinnyt kanssani. Mutta luulenpa, että moni kaltaiseni joutuu kiertoon tai ikiuneen. Minun onnekseni tuo mamma on tosi herkkä, joten hän lukee minua tarkasti ja osaa ennakoida tilanteet joissa ongelmia voisi tulla. Jos vaikka meillä on vieraita ja joku minua rapsuttelee ja joku toinen lähestyy, huikkaa mamma minut luokseen. Leluja minulla ei lattialla ole, eikä luita muulloin kuin yksin ollessani. Myös sukat ovat kivoja vahdittavia, joten mamma katsoo ettei niitä jää lapsiltakaan lojumaan. Vien ne muuten mökkiini ja murisen sitten siellä.

Eniten mammaa huolestutti silloin, kun springerikaverini oli sairas ja minä stressaannuin siitä suunnattomasti. Mökötin mökissäni ja murisin aina kun kuulin jonkun liikkuvan. Niihin aikoihin mamma hankki ammattiapuakin ja Taina Auran ohjeilla päästiin pahimman ohi. Ja karua sanoa, mutta kun sprinkku sitten kuoli, muutuin paljon rennommaksi. Viihdyn ainoana koirana paljon paremmin. Nyt tuo kissan pätkä on tullut häiritsemään rauhaani ja kyllä sille murisenkin aina kun kuulen sen kaulapannan kulkusen kilinän.

Moni on ihmetellyt, miksi mamma järjestää minulle niin paljon nuuskimis- ja noutamishommia. Se johtuu siitä, että ilman kunnollista aktivointia minusta tulee aika kiukkuinen. Toisaalta tarvitsen paljon lepoakin, elämä yksisilmäisenä on keskimääräistä rankempaa. Onneksi mamma tuntee minut hyvin ja järjestelee tekemiset sen mukaan.

Yleensä olen kuitenkin iloinen ja hupsutteleva oma itseni. Leikin mielelläni lasten kanssa ja ulkona olen kaikkien kaveri. Mamma saa joskus kuulla aika karujakin kommentteja vaikeasta koirasta. Mutta mamma rakastaa minua juuri tällaisena. ❤

Hännänheilutus Sinulle!

Syksyn tuntua

Onpa ollut jo viileätä! Mökillä sen varsinkin huomasi, kun järvi ihan hohkasi kylmää.

Tapasin yhden uuden "serkunkin": 8 kuukauden ikäisen Pyryn. Hän on valkoinen paimenkoira ja joutui jo vaihtamaan kotia itsestään riippumattomista syistä. Kaveri syöksyi veteen heti kun rannan hoksasi. Minä hipsin vaivihkaa kauemmaksi...

Viimeisellä venereissullakin käytiin ja se oli kylmää kyytiä. Onneksi järvellä oli isoja sorsaparvia, joita oli kiva väijyä. Uimaan ei kyllä tehnyt mieli.

Kasvimaallakin on puuhasteltu. Vielä siellä on kukkiakin. Mamma ei raski vieläkään kääntää maata, mutta ehkä jo pian pääsen auttamaan ja hankkimaan kurakuorrutuksen.

Välillä on käyty kentällä pelaamassa jalkapalloa ja minulla on silloin tietenkin hanskan etsimispuuhia. Siellä saakin juosta pitkiä matkoja, kun mamma vie hanskoja kentän eri laidoille.

Olen ehtinyt onneksi välillä mamman kainaloonkin.

Hännänheilutus Sinulle!

Metsämörri

Olen vaihteeksi mökillä ja kävimme tänään mökin lähellä metsäilemässä. Ne ovat lempipaikkojani, koska asuin pienenä mamman kanssa mökillä.

Sain nuuskutella broilerpyörykkäjälkeä ja sitten mentiin tekemään sama juttu pellolle.

Pellolla jälki olikin aika haastavaa, koska siellä kävi kova tuuli. Mutta nuuskuttelin iloisesti häntä heiluen kunnes olin löytänyt kaikki broilerpyörykänpalat.

Jäljen jälkeen löysin jotain tosi mielenkiintoista! Herra Mäyrä oli käynyt pellolla kaivelemassa. Minä vähän parantelin hänen kaivantoaan.

Mamma nauroi, kun kaivauduin koko ajan syvemmälle. Siellä oli mielenkiintoisia tuoksuja...

Lopulta minua kutsuttiin mutakuonoksi, en kyllä ymmärrä miksi.

Tällainen mökkipäivä tänään.
Hännänheilutus Sinulle!

Peltokuvia

Onpa ollut kauniita aurinkoisia syyspäiviä! Olenkin päässyt monta kertaa puidulle sänkipellolle juoksemaan ja mamman piilottamia hanskoja noutamaan. 

Ensin pitää istua ja odottaa, että mamma saa hanskat vietyä pitkin peltoa. Ja sitten menoksi!

Etsiessäni juoksen tosi lujaa, kunnes saan hajun bongattua, sitten hidastan ripeään raviin.

Joskus tuuli tekee tepposet ja vaikka luulen olevani ihan hanskan kohdalla, se ei löydykään sieltä. Silloin pitää vain jatkaa hakua.

 Ja kyllä olen aina ylpeä, kun löydän hanskan! Vien sen aina ripeästi mammalle.

 Ja sitten istun mamman eteen. Hän silittelee ja kiittää minua ennenkuin ottaa hanskan. Ja tottakai saan namin palkaksi, vaikka tykkään tästä hommasta niin paljon, että tekisin sitä jopa ilman namipalkkaa.

Nauttikaa syksyn kauneudesta!

Hännänheilutus Sinulle!

Moro!

Ehtipä vierähtää melkoinen tovi sitten viime kirjoituksen! Syksyllä on niin hurjasti kaikkea puuhaa, ettei tassut ehdi näppäimille. Tässä tämän viikonlopun touhuja.

Lapset halusivat haravoida ison lehtikasan, johon he hyppivät keinuista. Sellaiseen projektiin tarvitaan luonnollisesti pätevä työnjohtaja.

Mutta hetkinen! Kirsuuni tunkee jostain tuttu tuoksu...

Hah! Taisi mamma taas järjestää nenätyötä meikäläiselle.

Slurp! Löysinpäs!

Sillä välin kun lapset nauttivat lehtikasasta, kuurasi mamma auton sisältä ja ulkoa. Ja pitihän sielläkin käydä työn laatua tarkkailemassa.

Ja toki me ollaan lenkkeiltykin. Ja pellolla tehtiin vähän noutohommia. Käskyn odottaminen on aina yhtä jännää.

     Löysin!

Yksi hauska puuha on vielä pakko kertoa, nimittäin perunannosto. Oli aika metkaa tarkkailla löytävätkö lapset ja mamma kaikki potut.

Kaikki ei kuitenkaan aina ole helppoa ja kivaa. Eräänä iltana mamma ihmetteli mihin se meidän Rontti-kissa oli hävinnyt. Se tuli iltapalalle, mutta katosi sitten. Mamma kurkki nojatuolien ja sohvan alle, tarkasti saunan ja pyykkikoneen. Kissaa ei vain löytynyt. Minä yritin kertoa mammalle, että tiedän sen vihulaisen piilopaikan, mutta mamma ei heti kuullut vinkumistani. Ihmisillä on kyllä onnettomat nenät ja korvat! Vihdoin mamma tuli luokseni voivotellen, että onko mahani sekaisin kun pyydän ulos. Ulos en halunnut, vaan mökkiini nukkumaan. Se vain oli jo varattu!

Siellä se pahuksen katti torkkui tyytyväisenä ja minä jouduin pötköttämään lattialla. Onneksi mamma oli juuri samana päivänä ostanut minulle uuden petin, jonka hän vain raahasi sisälle ja minä pääsin siihen nukkumaan.

On muuten iso ja pehmeä uusi peti!

Hännänheilutus Sinulle!