Ensin pitää istua ja odottaa, että mamma saa hanskat vietyä pitkin peltoa. Ja sitten menoksi!
Etsiessäni juoksen tosi lujaa, kunnes saan hajun bongattua, sitten hidastan ripeään raviin.
Joskus tuuli tekee tepposet ja vaikka luulen olevani ihan hanskan kohdalla, se ei löydykään sieltä. Silloin pitää vain jatkaa hakua.
Ja kyllä olen aina ylpeä, kun löydän hanskan! Vien sen aina ripeästi mammalle.
Ja sitten istun mamman eteen. Hän silittelee ja kiittää minua ennenkuin ottaa hanskan. Ja tottakai saan namin palkaksi, vaikka tykkään tästä hommasta niin paljon, että tekisin sitä jopa ilman namipalkkaa.
Nauttikaa syksyn kauneudesta!
Hännänheilutus Sinulle!
Ihanaa lukea ja katsella pirteitä kuviasi Tahvo, olet onnekas cockeri. Niin touhukaskin, mamma antaa niin paljon rikkautta elämääsi.
VastaaPoistaHuiskutuksia täältä Ruttu-vaarilta joka alkaa jo parantumaan selkä- ja korvavaivoistaan hitaasti mutta varmasti repullisella lääkkeitä. Lonkasta vikaa ei sitten löytynytkään, mutta pääasia että syyt kaikkeen löytyi.
Olet ihan paras cockeri-kamu <3 näin virtuaalisesti.
Kiva kuulla että Ruttu-vaarilla menee taas paremmin! Kyllä vanhemmiten alkaa kaikenlaisia kremppoja tulla itse kullekin.
VastaaPoistaKiva kun on virtuaalikavereita! ☺