Elämäni on muuttunut: mamma palasi työhönsä. Olin parivuotias kun hän jäi kotiin, joten en muistanutkaan että elämä voi olla tällaistakin.
Aamuisin herätään mamman kanssa ennen kukonlaulua ja hiippaillaan ulos. Sitten juostaan kotipihalta metsäpolulle ja kirmataan parin kilsan lenkki. Aiemmin siihen kului lasten kanssa helposti tunti jos toinenkin, mutta nyt sieltä palataan vartissa.
Onneksi mamma tulee joka päivä takaisin kotiin ja ehditään puuhailemaan kotipihallakin. Kuitenkin jo näiden kolmen viikon aikana minä olen muuttunut.
Cockereitten fb-ryhmässä on ollut viime aikoina aika monta kysymystä erilaisiin käytösongelmiin liittyen. Me siis päätimme mamman kanssa kerätä huomiomme tähän, jos vaikka joku saisi niistä apua.
1. Terveys
Jos vaikka korvakarvani ehtivät kaavaa liian pitkiksi, tulevat korvani heti kipeiksi ja minusta tulee äreä. Jos ei ole varma parhaan ystävänsä terveyden tilasta, kannattaa uhrata aikaa ja rahaa ja käydä hyvällä eläinlääkärillä.
2. Aktivointi
Isoin muutos näiden viikkojen aikana on ollut nenätyöskentelyn väheneminen. Yleensähän saan etsiä mamman piilottamia hanskoja joka päivä. Tässä on muuten tärkeää huomata, että hanskat nimenomaan piilotetaan, eikä heitetä. Kaikenlainen heittäminen ja päätön noutaminen vain nostaa vireystasoa ja lisää stressiä, joten niitä ei kannata harrastaa.
Nyt kun olen päässyt vähemmän töihin, olen keksinyt tekemistä itse. Mamman mielestä kenkien ja sukkien omiminen ja niiden vahtiminen murinan tehostuksella ei kuitenkaan ole toivottavaa käytöstä. Eikä mamma erityisemmin arvosta uutta intoani haukkua kaikille kuulemilleni (ja pakko myöntää: välillä keksityille) äänille.
Kokonaisuutena minusta on siis parissa viikossa tullut muriseva ja haukkuva sekä erittäin reaktioherkkä maanvaiva.
3. Lepo
Vaikka riittävä liikunta ja varsinkin nenätyöskentely on tärkeää, ei lepoakaan saa unohtaa. En minä ainakaan nuku kun olen yksin kotona. Tai en ainakaan koko aikaa. Mamma laittoi minulle toisen petin samaan makuuhuoneeseen missä muutkin nukkuvat, joten saan olla heidän kanssaan yölläkin.
Tänä aamuna mamma heräsi taas vähän aikaisemmin jotta ehti tehdä pari hanskanetsintää kanssani aamulenkillä. Vähitellen on tavoitteena löytää sellainen aktivoinnin määrä, että ylimääräinen haukkuminen ja tavaroiden kanssa jekkuilu loppuu.
Minä toivoisin mammalle lottovoittoa, että saataisiin sylitellä kaiket päivät.
Hännänheilutus Sinulle!
Kiitos Tahvonen ja emäntä.
VastaaPoistaMinä en osaa sanoa miksi, mutta taaskin lukiessa teidän juttuja itkin. Luultavasti ulkonäössäsi on niin paljon Ruttu-vaaria ja ikävä npusee pintaan.
Meillä on 4 kk Humu täällä joka on vielä oikea riiviö, puree ja kiskoo kaikkea mahdollista, repii ja raastaa sohvan kulmia ja -tyynyjä ym, ym. Nukkuukin kyllä ja kahden kun ollaan niin saa pari kertaa päivässä enää hepuleita, silloin on pakko laittaa pariin kertaan pihalle jäähylle niin sitten rauhottuu ja on alkanut tajuamaan syyn sinne pihalle pistämiseen. Odotan niin kovasti, että saataisiin sellaisia rauhallisia yhteisiä hetkiä ja että naskalit putoasi. Meillä on ollut 3 luovutusiässä tullutta cockeria ja yksi on tullut aikuisena, mutta yksikään ei ole ollut pahantekijä, ei myöskään purija eikä huonekaluja ym ole yksikään rikkonut ja siksi me ollaan ihan uuden tilanteen edessä.
Mutta kaipa tämä elämä tästä rauhottuu, osaa se Humu kuitenkin jo pikkasen nauttia lähellä olosta.