Me ollaan käyty monena päivänä tuossa meidän kodin lähellä kallioilla kiipeilemässä. Siellä saa pomppia kuin vuorivuohi!
Siellä saa myös kuunnella ja katsella korppeja, joilla on pesä noissa taustalla näkyvissä männyissä. Mamma aina huokailee, että me asutaan loistopaikassa.
Lumisade pääsi yllättämään kesken piiloleikin. Onneksi aurinko tuli taas pian esiin.
Sain toki herkkujakin juhlan kunniaksi.
Mamma paistoi lampaanviulua yön yli ja minä sain jämät! Tämä lammas oli elellyt yhden mamman kaverin pihalla ja kylläpä se olikin hyvää!
No, ahneella sanotaan olevan tietynlainen loppu. Niinpä minäkin sitten ravasin pari päivää ja yötä ripuloimassa ulkona. 😕 Mamma vannoi, ettei enää koskaan anna minulle muuta kuin omaa ruokaani. Höh!
Ai niin, käytiinhän me pari kertaa leikkipuistossakin. Uuvuttavaa hommaa.
Hännän heilutus Sinulle!
Oi, kylläpä on riittänyt taas touhua ja taaperrusta. Ikävä juttu tuo kakkisjuttu, mutta onneksi kuitenkin vain ohimenevää.
VastaaPoistaOn se silti ihana pötkähtää kaiken aktiviteetin jälkeen kaiken antaneena. Meidänkin entinen koti ( nyt ikävä kyllä mökkinä olosuhteiden pakosta ) on ihan luonnon keskellä ja metsän äärellä. Kun me ostettiin paikka -85 oli siinä vielä täysi metsä päällä joten voit kuvitella miten luonnossa siellä ollaan. Ramona kävi aina tutkimusretkellä, n 10-15 minuuttia, kun pääsi karkaakaan mamman silmistä. Mutta ei siitä huolta ollut, tuli kipin kapin takaisin ja Ruttu odotteli uskollisesti kuistilla, haukkui myös tulijan joka kerta.
Ihanaa kevään jatkoa Tahvonen <3